sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Toukokuun tapahtumia

Edit: Avasin tämän vanhan blogin, kun mies täältä välillä linkkailee jotain vanhoja juoksu- ja vuorijuttuja juoksukavereilleen. Uusi blogi täällä: http://kuulumisiakataloniasta.wordpress.com/



Hei vaan taas, pitkästä aikaa :) Uusi blogi on työnalla, mutta sitä ennen "pieni" päivitys toukokuun tapahtumista. Kesäkuun aikana yritän päästä julkaisemaan uutta blogia.

Siitä onkin pitkä aika kun täällä olen viimeksi olllut. Elämä on jatkunut normaaliin tapaan, mitään ihmeellistä ei ole sattunut, mutta kaikenlaista kivaa pientä on ollut. Alle valitisin kuvakoosteen toukokuulta, se oli ehkä tavallista vilkkaampi kuukausi ja kuviakin tuli 51, vaikka yritin olla nuuka :)

Kerta kuvia on niin paljon selitän kuvien alla vähän tapahtuneista.


Toukokuun alussa matkasimme Kanarian saarille. Olimme pari päivää Teneriffalla, josta jatkoimme sitten määränpäähän.

Teneriffalla vietimme aikaa pohjoisessa, patikoiden. Upeat maastot! Emme ehtineet enempää saarta tutkia, mutta ihmettelen "loma-valittajia", jotka sanovat mm "koskaan en ole moisessa turistirysässä ollut " (ei näkynyt turisteja), huonot rannat (miksi varata loma paikkaan, jossa on esim kallioisia tai laavahiekkaisia rantoja, jos haluaa vain sileää ruskeaa hiekkaa) yms. Jokainen voi tehdä lomastaan näköisen. Jos haluaa muutakin kuin turistirysiä niin sitten mennään turistirysien ulkopuolelle eikä valita matkaa Aurinkomatkoilta siihen kaupunkiin, jossa on 35 000 muutakin suomalaista, Jorman baari etc.

Kaunista oli, haluan takaisin tutkimaan koko saaren!

Eksoottiselta näytti Teneriffa mun silmin :) Kerran tein töitä eräässä ravintolassa lounaan ajan (jouduimme molemmat tekemään töitä tällä matkalla miehen kanssa ) ja koko sen pari tuntisen ajan paikalliset lounastajat lauloivat lauluja kitarasäestyksen kera. Kyllä nautin!

Sitten lennettiinkin La Palma Saarelle. Kerättiin voimia tuleviin koitoksiin mm viettämällä muutama tunti rannalla. La Palma saari on tuliperäinen ja rannat tuollaista vulkaanista hiekkaa.

Koitti vuoden odotetuin koitos. Transvulcania kisa. Mies juoksi ultramatkan, reilu 70km vuoristoista maastoa. Lähtö oli klo 06.00 aamulla. Lähdimme vuokramökistämme ajamaan kohti kisapaikkaa klo 04.00.

Mies saatettiin matkaan ja me jatkoimme likan kanssa vuokra-autolla autojonon jatkossa kohti seuraavaa kaupunkia. Letkaa syntyi, saari on pieni, tiet kiemuraisia ja mäkisiä ja juoksijoita oli noin 2000 sekä heidän lukuisat tukijoukkonsa. Siinä letkan mukana ajaessa sain hienon kuvan Teidestä, jonka nouseva aurinko valaisi Teneriffa-saarella.


Ajettiin noin 50km päähän saaren korkeimpaan kohtaan odottamaan miestä. Ajomatka sinne kesti reilu 2h mutkaisia vuoristoteitä pitkin. Likka toimi miehen kisa-huoltajana.

Mies pääsi maaliin ja sieltä heti ensiapuun ja sieltä lääkäärin tikattavaksi. Oli kaatunut pahasti ja juoksi avohaavan kanssa joku 30km maaliin asti.

Loppuaikana mies ei sitten voinut uida :( Tuli kummiskin mukaan rannalle kun me käytiin tyttären kanssa pulikoimassa.

La Palma on pieni saari, siellä ei ole isoja kaupunkeja eikä suurta turistimeininkiä. Kuva yhdestä kylästä.

Kävin jonkin verran La Palmalla juoksemassa ja patikoimassa, nämä maisemat ihan meidän lomamökin läheltä, jossa kävin muutaman kerran juoksemassa.

Mereltä nouseva sumu peittää saaren usein länsipuolella. Oli aika hienon näköistä, paljon kuvia tästä ilmiöstä.

Kuopus poseeraa, poika ei tullut mukaan kun jäi kotiin opiskelemaan.

Käytiin saarella tutustumassa luomubanaaniviljelmään. Tämä kaveri oli tyttären suosikki!

Vierailu banaanitilalla oli silmiä avaava kokemus. Yritän muistaa suosia luomua aina kuin mahdollista. Kuvasssa banaaniterttu ja kukka, jonka lehtien alla kasvaa uusia banaaneja.

Saarella oli mukavasti ravintoloissa vaihtoehtoja vegaani- ja vegetaristeille sekä gluteenittomia annoksia vegetaristeille. Tytär välttelee myös maitotuotteita, mutta aina se ei onnistu.

Eräänä aamuna lähdettiin likan kanssa kahdestaan tekemään 19 kilometrin reittiä tulivuorialueen läpi. Lähdimme matkaan pimeällä, klo 6 aamulla. Tässä kohtaa aurinko on jo noussut ja olemme pilvien yläpuolella.

Mies tuli toisesta suunnasta vastaan ja saavutti meidät aika nopeasti. Jostain syystä eräällä kerti kameran kanssa. Likalla meni hermo ja se juoksi loppumatkan yksin kuumuudessa päätepisteeseen. Me tultiin noin tunti perässä.

Seuraavana päivänä oli sitten vuorossa sukellusta. Miehen haavan ja tikkien takia se ei voinut sukeltaa, joten likka meni yksin divemasterin kanssa. Mä en voi sukeltaa likan kanssa, koska vahdin sitä veden alla haukkana ja pelkään koko ajan että sille tapahtuu jotain. Tytär itse on kuin viilipytty sukeltaessa.

Jatketiin päivää menemällä kumiveneajelulle. Lukuisat delfiinit lyöttäytyivät seuraan.

Nähtiin myös valaita.

Vikana päivänä tehtiin retki pohjoiseen.

Käytiin uimassa kuvassa näkyvissä merivesialtaissa.

Ja tehtiin pieni retki subtrooppiseen sademetsään.
Oli mahtava puoliloma! Ensi vuonna palataan kisoihin mikäli aikataulu antaa myöten. Suunniteltiin, että oltaisiin viikko La Palmalla ja viikko El Hierrolla.

Viikko kotiinpaluusta ja oli juoksukisat. Viinimaisemissa mentiin.

Käytiin tietysti tutustumassa kylän viinitehtaan myymälään.

Mies oli tapansa mukaan palkintopallilla ja sai lahjaksi viinipakkauksen.

Likka osallistui 8km matkaan. Oli aikuisten sarjassa kun junnuja ei ollut. 90:stä osallistujasta tuli 7:ksi. Isänsä geenit.. Ei edes juuri juokse. Olen miettinyt jos soittaisin Espanjan maajoukkuevalmentajalle ;)

Maisemat eivät olleet hullummat.

Perinteisesti kisojen jälkeen syötiin yhdessä seuran kanssa.

No viikko siitä oli sitten toiset kisat. ns Spartan race, este "juoksurata".

Esteitä oli köydessä kiipeämistä, piikkilankaesteiden ali ryömimistä, seinien yli hyppäämistä, keihäänheittoa, hiekkasäkkien kantoa etc. 5 km matkalla esteitä oli 15, 13 km matkalla 21.

Jos esteen mokaa joutuu tekemään 30 burpeetä. Keihäänheiton mokaa reilu 90%.

Mies oli mukana myös. On treenannut vaan polkujuoksua (trail running), mutta on pirun hyvä siinä. Polkujuoksijat pärjäävät lajissa yleensä hyvin, vaikka suurin osa kilpailijoista on muskelimiehiä, crossfit-tyyppejä.

Tämä este oli kisan loppuvaiheessa vaikea. Sen jälkeen kun siitä oli mennyt yli monta tuhatta mutaista tyyppiä oli koko este köysiä myöten paksussa mudassa. Kisaajia oli noin 8000.

Helppoa ei ollut. Tämä vielä kisan alussa. Lähtöjä oli 15 min välein ja lopussa tuo oli tosiaan ihan mudan peitossa.


Esteitä yli. Ensi vuonna haluan loikkia nämä  kuin miehet noissa aikaisemmissa kuvissa ;)

Kiipeilin köydessä ja

ryömin mudassa piikkilankojen ali. Olin kipeä kisoissa (jo ennen kisoja) ja nyt on toinen viikko menossa keuhkoputkentulehdusta. Kyllä harmittaa, olen nimittäin lähdössä reilun viikon päästä vaikealle ja rankalle vaeksulle Pyreneille. Treenit on jäänyt tekemättä ja pelottaa ettei siellä vuorten laella sairastu paremmin.. Sairastelujen takia nuokin kisat meni ns persiilleen. Sain pikkuflunssan toukokuussa, lähdin treenaamaan ja kisaamaan ja siitä alkaen olen ollut kipeänä. Olisi pitänyt kuunnella äidin varoituksia!

Kisaillan jälkeen käytiin syömässä. Äiti on vähän väsynyt kisan jälkeen..

Tilasin aivan ihanaa tomaattikeittoa.

Seuraavana päivänä käytiin tekemässä pikavisiitti Madridin keskustaan. Poikakin oli mukana. Tutustuttiin Prado-museoon ja

käytiin syömässä. Sitten takas kotiin, reilu 500km oli matkaa. Mies oli ennen kisaa Lontoossa viikon työmatkalla, palasi kotiin kisoja varten. Hain sen Barcelonan kentältä josta ajettiin sitten Madridiin. Seuraavana päivänä se kisasi Spartan Racessä ja oli yli 4000 kisaajan joukosta 15. Se oli kyllä uskomaton suoritus, mutta kuten sanoin trail-runnerit pärjäävät näissä kisoissa. Sunnuntaina palattiin myöhään illalla kotiin ja ma-aamuna vein miehen kentälle, herätys oli klo 05. Mies suuntasi vajaan viikon työmatkalle. On se rankkaa yrittäjällä.

Loppukuusta kävin katsomassa asuntoa.

Vanha linnan näköinen maalaistalo on myynnissä hyvällä sijainnilla.

Suomalaiseen makuun tämä talo on varmaan aika outo, mutta itse olen ihastunut näihin paikallisiin maalaistaloihin. Tässä talossa on maata noin 0,5ha, voi olla että haluan tän, vaikka

talossa on yksi iso vika. No seuraavan kuukauden sisällä selviää mitä teemme asian kanssa. Jos päädymme sen ostamaan niin remonttia on tiedossa.

Talon pihaa. Viheralueen lisäksi on ihan kunnon peltokin. Haaveilen jo muutamasta possusta ja vuohesta :) Mies haluaa kanoja.

Ehkä isoin juttu toukokuussa oli pojan valmistuminen lukiosta ja 18v synttärit. Ajatelkaa, meidän poika on virallisesti aikuinen! Tällä viikolla pojalla on pääsykokeet Katalonian alueen yliopistoihin (pyrkii Barcelonaan) ja sen jälkeen hän suuntaa Suomeen kesäksi. Pojalla on ajatuksena olla vuosi Suomessa jos pystyy ja palata sitten Barcelonaan opiskelemaan. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan.

Tälläista tänne :)