Huomioita Suomesta

Ketään ei varmaan kiinnosta, mutta haluan silti julkaista loput suomikuvat, kahdessa tai jopa kolmessa erässä. Poika tuossa yksi päivä totesi "Taas noita samoja kuvia, eikö sulla ole mitään muuta, ketään ei kiinnosta" :P

No mutta jotta ei menisi turhan yksitoikkoiseksi voisin kertoa niistä muutamista huomioista, jotka pistivät silmään suht pitkän ajan jälkeen pois Suomesta. Näitä huomioita oli enemmänkin, mutta osan olen jo unohtanut kun en pistänyt niitä paperille :P

Ensimmäiseksi silmään pisti suomalaisten kuuliaisuus. Saavuttiin nimittäin lennolla, joka oli täynnä suomalaisia. Kuten varmaan tiedätte, koneen penkistä saa nousta koneen laskeuduttua vasta, kun kone on rullannut portille ja turvavyövalo on sammutettu. No tämähän ei alkuunkaan toimi yleensä. Ihmiset pomppaa pystyyn kaivelemaan hätäpäissään kamoja siinä vaiheessa kun kone on saapunut portille, vaikka turvavyövalo vielä palaakin. Puhelimia pistetään päälle siinä vaiheessa kun koneen pyörät koskettaa kiitorataa, vaikka näinkään ei saisi tehdä. 

No toista se oli suomalaisten kanssa :) Jengi istui kuin kirkossa, hipihiljaa ja odottivat, milloin valo sammutetaan!

Seuraavaksi sitten saavuttiinkin sateiseen ja pimeään vanhempienini kotikaupunkiin. Lähdin koirien kanssa kävelylle ja pistin merkille, että kaikki pukeutuvat mustiin / tummiin ja monilla ei ollut heijastimia. Siellä illan pimeydessä oli todella vaikea nähdä jalankulkijoita, ihmiset tulivat kuin haamut tyhjästä eteen. Miksi "kaikki" käyttävät tummia vaatteita?? Ja missä ne heijastimet? No toisaalta näin sitten paljon ulkoilijoita, joilla oli ihan huomioliivit päällä.

 

Joku on ollut radikaali ja laittanut keltaisen takin päälle. 

 

Näillä kävelylenkeillä ihastelin myös suomalaista idylliä. Kaikilla vähän erinäköiset omakotitalot ja pihoissa korkeintaan sievät pensasaidat, porttia ei monissakaan, vaan vapaa kulku pihalle. Täällä uudempien asuinalueiden talot on toistensa kopioita, samaa punaista tiiltä, sama tyyli, toiston toistoa (ja täällä ei varsinaisia omakotitaloja ole, vaan talokomplekseja, rivarityyppisiä)  etc ja kaikki pikkupihat aidattu korkeilla tiiliaidoilla ja porteilla, joiden läpi ei kuljeta ilman ovisummeria ja mikrofoniin kertomista kuka on tulossa. Tämä aidattomuus / portittomuus hämmensi meidän koiria, varsinkin Riiviöitä ja sehän paineli alkuun pihojen läpi minkä kerkesi (kulki välillä ilman remmiä..) Mutta oli kyllä kaunista ja rauhallista!

 

Ekana iltana lähdin myös hakemaan miestä autolla stadista firman pikkujouluista kahden aikaan yöllä. Kyllä olen muuten kiltti vaimo, olin touhunnut yhteen putkeen vuorokauden pienillä yöunilla matkan ja matkajärjestelyjen takia ja lähdin vielä kuskiksi, kyllä tästä pitäisi joku vuoden vaimo titteli irrota :P No enivei, kun lähdin matkaan niin sisko varoitti tielle syöksyvistä ihmisistä. Vastasin "hä, onko täällä joku uusi pelottava nuorten villitys, vai?" "Eiku vain humalaisia ihmisiä" Ja kas, pysähdyin ekoihin liikennevaloihin ja ensimmäinen aivan naamat oleva vanhempi naisihminen tulee heilumaan auton eteen kysyen missä on juna-asema. Ja nyt kun mietin, niin ollaanhan me miehen kanssa autettu Suomessa aikaisemmin  monta kertaa tolkuttomassa kunnossa olevat ihmiset kotiin/takseihin/junaan etc.

Yksi mistä olen kamalan kateellinen suorastaan on toimiva joukkoliikenne. Vaikka suomalaiset nykyään nurisevat VR:n toiminnasta niin oli se aika uskomatonta, että Vantaalta Helsinkiin junat kulkivat 10min välein ja about koko vuorokauden. Ei tarvinnut ikinä juosta junaan, ei haitannut vaikka myöhästyisi, seuraava tulee 10 minuutin päästä. Täällä meillä olen pahimmillaan odottanut 3 tuntia junaa. Siksipä ihmettelin miksi ihmiset juoksivat hätäpäissään junaan, ihan kuin se olisi viimeinen :) Oli kyllä niin ihana liikkua julkisilla ja koirien kanssa!

No tuossa jotain mitä tuli nyt mieleen, kai tätä voi jatkaa joskus enemänkin :) Kuvat liittyvät tekstiin sikäli, että ne on Suomesta ;)